TARINAT JA SADUT

maailman kansoille tieteelliseltä tuotantoyhtiöltä “VMPAVTO”

Onnenpoika Orus ja hänen vanhin ystävänsä

Rikas lammaspaimen Stalbek päätti antaa kauniin tyttärensä Dzhainan naimisiin ansiokkaimman miehen kanssa. Sitä varten hän laittoi ilmoituksen lehteen siitä, että onnenpoika on se, joka saapuu heidän kotiinsa omalla autollaan. Tehtävä näytti vähäpätöiseltä, mutta lammaspaimen asui Tien Shanin vuoristossa jossa ei pystynyt ratsastamaan tavallisella hevosella, eikä varsinkaan teräshevosella.

Ja näin kymmenen rohkeaa miestä lähti matkaan. Lähes kaikilla olivat modernit ulkomaiset autot ja vain yksi mies nimeltään Orus lähti matkaan vanhalla Toyotalla. Muut miehet nauroivat hänelle: “Mitä varten lähdet vuorille niin vanhalla autolla, sehän hajoaa tielle.” Orus ei vastannut mitään, koska hänellä oli salainen keino, jonka avulla hän toivoi vakuuttavansa lammaspaimenen ja valloittavansa hänen kauniin tyttärensä sydämen.

Kilpailijat ajoivat autoillaan päivän, sitten viikon, jonka jälkeen he alkoivat kiivetä kohti vuoria. Silloin teräshevoset alkoivat sammua toinen toisensa jälkeen: ensimmäisen moottorissa ei riittänyt teho, toisen moottori oli kulunut kuormituksen takia, kolmannelta bensiini ja öljy loppuivat…, vain Orus edelleen kiipesi vuorille Toyotallaan ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kun hän saapui paimenen talolle, tämä ei edes kuullut hänen saapumista hiljaisella autollaan.

– Sinä voitit! – paimen huudahti. – Ota tyttäreni vaimoksi. Mutta kerro ensin minulle, mikä on salaisuutesi? Mistä autosi sai niin paljon voimaa ja tehoa?

– Se on moottoriöljyn lisäaine RESURS, – Orus vastasi. – Sen kanssa ystäväni on liikkunut monta vuotta ja sen ansiosta hänestä tuli kauniin vuoristonne arvoinen.

Silloin tytär Dzaina tuli ulos talosta ja kun hän vilkaisi sulhaseen, ojensi hän heti kätensä hänelle ilman liikoja sanoja.

Onnenpoika Orus ja hänen vanhin ystävänsä

Onnenpoika Orus ja hänen vanhin ystävänsä

Manaksen – ja myös autonne – uusi elämä

Poika Manas ja tyttö Masha kävelivät pitkin puistokatua. Mashalla oli syntymäpäivä ja Manas oli antanut hänelle lahjaksi ilmapallon – suuren ja valkoisen, ja siinä olivat isot kirjaimet “MC” (siis, Masha Chistikova) ja “16” (sillä Masha täytti kuusitoista vuotta).

Masha piti palloa kädessä ja kuunteli Manasta, joka kertoi, että valmistuttuaan koulusta hän kirjoittautuu avaruustekniikan korkeakouluun ja rakentaa joskus sellaisen lentolaitteen, jolla jokainen pystyy matkustamaan Kuuhun.

Yhtäkkiä petollinen tuuli nappasi pallon pois Mashan kädestä ja vei sen ajotielle ja Manas ryntäsi autoja vastaan. Hän sieppasi pallon ja samalla hetkellä jeeppi jarrutti pysähtyen puolen metrin päässä hänestä. Masha huudahti pelästyneenä ja Manas, vaikka olikin rohkea, kalpeni ajatuksesta, että hän ei olisi pystynyt viemään Mashaa Kuuhun. Vain jeepin kuljettaja oli rauhallinen. Hän taputti Manasta olkapäälle ja lausui salaperäisen lauseen: “MC kuusitoista ja kaksi nollaa – tämän ansiosta jäit eloon poika!” Tämän jälkeen hän hyppäsi jeeppiinsä ja ajoi pois.

Manas ja Masha tuijottivat ilmapallossa olevaa kirjoitusta: kuinka se pelasti Manaksen hengen? Ja mitä nuo kaksi salaperäistä nollaa ovat? Tapahtuiko kaiken ennen tapahtuneen nollaus ja tuliko uusi alkupiste? Kunnes Manas löysi internetistä ilmoituksen, “MC 1600″ on autojen jarrujärjestelmien voiteluaine”. Samalla hän tajusi, mitä jeepin kuljettaja lauseellaan oli tarkoittanut.

Manaksen – ja myös autonne – uusi elämä

Manaksen – ja myös autonne – uusi elämä

Viisas vanha Ongal ja hänen arvokas lahjansa

Vanha Ongal söi aamiaiseksi kirgisialaista voita “sary mai”, josta hän piti paljon. Ongal oli täysin terve ja erinomaisella tuulella, ja päätti kutsua hänen kolme poikaansa luokseen voidakseen jakaa iloa heidän kanssaan.

– Lapseni, – vanha mies sanoi, – haluan antaa lahjan yhdelle teistä. Tämä on arvokas lahja, siksi se poika saa lahjan, joka arvaa, mistä on kyse arvoituksessa, jonka kerron teille.

Kuunnelkaa: “Hän syö voita, kuten minäkin, mutta se ei ole “sary mai” -voita. Hän syö paljon voita, mutta siitä ei ole mitään hyötyä. Hän on sairas, mutta ei kuolemansairas, mutta älkää kiirehtikö sairaalaan, vaan löytäkää keino, joka auttaa häntä tuntemaan itsensä terveeksi ja voimakkaaksi.”

Pojat raapivat päitään ja menivät pohtimaan isänsä arvoitusta. Ja seuraavana päivänä isä taas kutsui heidät.

– Arvasin, isä, mitä sanasi tarkoittivat – sanoi surullisesti vanhin poika, joka oli taiteilija. – Sinä puhuit kankaasta, jolle olen jo puoli vuotta yrittänyt maalata öljymaalilla jotain arvokasta. Ja kyllä, olen menettänyt koko järkeni ja voimani ja siihen on olemassa vain yksi keino: pitää lopettaa maalaus.

Keskimmäinen poika, joka oli kokkina ravintolassa, närkästyi:

– Mitä maalauksellasi on tekemistä tämän kanssa, kun isämme puhui keksimästäni “sursu” -salaatista. Mutta ihmiset kieltäytyvät tilaamasta sitä, koska se on “epäterveellistä”: lisään siihen jalostettua auringonkukkaöljyä, kun minun pitäisi laittaa jalostamatonta öljyä.

Sitten tuli jo nuorimman pojan vuoro.

– Isä, – hän sanoi, – kyseessä on autosi, joka kuluttaa öljyä valtavasti, mutta on niin pienitehoinen, että ei pysty edes nousemaan mäkeä. Sille voi tehdä peruskorjauksen, mutta mitä varten, kun on olemassa öljyn kulutusta vähentävä moottoriöljyn lisäaine RESURS…

Kuultuaan tämän vanha Ongal riemuitsi, koska tästä lähtien hänen Mazdansa oli nuorimman pojan luotettavissa ja huolehtivissa käsissä!

Viisas vanha Ongal ja hänen arvokas lahjansa

Viisas vanha Ongal ja hänen arvokas lahjansa

Zhenishin «pääskynen» ja tohtori Brownin riemu

Kolme päivää ja kolme yötä Zhenish ei voinut syödä, eikä nukkua, eikä nauttia elämästä. Ja tämä siksi, koska yksi menetetty mahdollisuus ei mennyt pois hänen mielestään. Viisi vuotta sitten hän oli ostanut “pääskysensä” – valkoisen Audin ja oli ollut rajattoman onnellinen. Ja nyt “pääskynen” oli alkanut aivastaa ja kitua: moottori oli kulunut ja piti meteliä kuten kivivyöry vuoristossa, kompressio ei sovi mihinkään, polttoainetta virtaa jokena ja öljyä kuluu valtavasti…

Zhenish laski pikaisesti, paljonko moottorin peruskorjaus tulee maksamaan, ja tuli surulliseksi, koska sillä rahalla olisi halvempi rakentaa aikakone kuin… Ja sitten hänelle valkeni: aivan oikein, aikakone!

“On halvempi ehkäistä korjaus kuin tehdä se! Aikakoneessa palaan viiden vuoden taaksepäin ja kerron itselleni, että pitää lisätä RESURS – lisäaine moottoriöljyyn”, – ilahtui Zhenish.

Innostuneena hän soitti heti tohtorille Emmet Brownille “Paluu tulevaisuuteen” –yhtiöstä ja tämä hyvän asian vuoksi lainasi hänelle De Loreaninsa. Mutta ei tietenkään noin vain, vaan sadasta pullosta Resursia…

Zhenish kävi menneisyydessä, keskusteli seikkaperäisesti itsensä kanssa tämän moottoriöljyn lisäaineen ominaisuuksista ja eduista, ja kun hän palasi takaisin ja tarttui hän “pääskysensä” rattiin, ja tunsi taas autossaan terveellistä voimaa ja energiaa.

“Olen aika poika, kun seurasin omaa neuvoani ja kaikki nämä vuodet annoin autolle hämmästyttävän erinomaista RESURSia”, – Zhenish riemuitsi.

Samaan aikaan tohtori Emmet Brown pyöritteli lisäainepulloa käsissään ja hykerteli ihastuneena: “Fantastinen, fantastinen…”

Zhenishin "pääskynen" ja tohtori Brownin riemu

Zhenishin “pääskynen” ja tohtori Brownin riemu

Alppitähdet, merikotka ja kaunis Aichurek

Kaunotar Aichurek tykkäsi alppitähdistä hyvin paljon, mutta siinähän oli ongelma: hänen asuinalueellaan oli pula jopa tavallisista niittykukista, näin ollen hän saattoi vain uneksia jaloista kauniista valkoisista kukista. Mutta kerran tapahtui ihme. Aichurek käveli kylänsä laitamilla ja nautti ilta-auringon pehmeistä säteistä, kun yhtäkkiä mahtava merikotka laskeutui taivaasta ja toi tytön suosikkikukan hänelle.

– Ah, – huudahti Aichurek.

– Saanko lentää Sinun luoksesi joka päivä? – Merikotka lausui ihmisen äänellä.

– Oh, – kaunotar huudahti taas.

Ja merikotka alkoi tuoda hänelle helliä alppitähtiä säännöllisesti, ja tyttö voihkaisi kiitollisena. Mutta jos Aichurek olisi tiennyt, miksi lintu puhui hänelle ihmisen äänellä, hän olisi menettänyt järkensä.

Ja niin tapahtui tämä. Kuukautta ennen heidän ensimmäistä tapaamistaan kaunis nuori Dzholdosh oli laskeutumassa autolla Teskei-Ala-Too –vuoriston serpentiinitietä pyytääkseen kaunotar Aichurekin kättä, joka koki vastavuoroisia tunteita poikaa kohtaan. Mutta Dzholdosh piti liian kovaa kiirettä rakastettunsa luokse niin että yhdellä tienkäänteellä jarrutusmatka ei riittänyt hänen autolleen – ja Dzholdosh putosi kuiluun.

Voi tuo epäonninen nuorukainen. Kumpa hän olisi tiennyt, että jarrukenkien vaihdon yhteydessä hänen olisi vain pitänyt voidella jarrusatulat MC 1600 –voiteluaineella, joka tekee jarrutuksen tehokkaaksi ja turvalliseksi…

Kuitenkaan Dzholdosh ei tiennyt tästä voiteluaineesta ja putosi kuiluun. Ja koska jumalat eivät voineet sallia Aichurekia jäädä yksin, he muuttivat nuorukaisen merikotkaksi.

Siitä lähtien on kulkenut maailmalla tarina kauniin tytön ja hänelle alppitähtiä tuovan julman merikotkan hellästä ystävyydestä. Ja ne miehet, jotka eivät halua uhmata kohtaloaan, muistavat aina voidella autojensa jarrusatuloita MC 1600 –voiteluaineella.

Alppitähdet, merikotka ja kaunis Aichurek

Alppitähdet, merikotka ja kaunis Aichurek

Aivan kuten ihmisillä tai RESURS herrasmiehille

Miten kummallisesti joidenkin ihmisten ja mekanismien kohtaloiden paralleelit menevät ristiin! Esimerkiksi kaksi herrasmiestä istuvat baarissa ja juovat erinomaista moldavialaista viiniä, ja samalla baarin oven ulkopuolella autojen konepellin alla olevat männät ja sylinterit nauttivat hyvästä moottoriöljystä ja RESURS -moottoriöljyn lisäaineesta tehdystä koktailista.

Vielä muutama tunti sitten herrat riitelivät välilleen syntyneiden erimielisyyksien takia ja rikkoivat huonekaluja herrasmiesten klubilla. Mäntä ja sylinteri olivat kuluneet useiden kilometrien ajon jälkeen ja aiheuttivat melun ja tärinän moottorissa.

Mutta nyt herrat humalan vaikutuksen alaisina olivat taas löytäneet yhteisen kielen. Kyllä, myös mäntä ja sylinteri RESURSin nanohiukkasten ansiosta taas toimivat yhdessä ilman mitään hankaluuksia ja väljyyttä, koska niiden välinen seinämä tuli hyvin tiiviiksi.

Ja nyt istuvat herrasmiehet baarissa, juovat viiniä, taputtavat toisiaan olkapäälle ja miettivät ääneen:

– RESURS on sama autolleni kuin pirteyttä lisäävä eliksiiri laiskalle puolisolle, – toinen sanoo. – Autoni joskus kieltäytyy menemästä ylämäkeen, ja RESURSin käytön jälkeen sille niin kuin toinen tuuli avautuu. Jospa saataisiin samanlainen aine vaimolleni, kun hän laiminlyö aviovelvollisuutensa täysin.

– Ja minusta se on rauhoittava aine kovasuiselle anopille, toinen nyökkää. – Jospa laitettaisiin jotain sellaista ainetta Margarita Semenovnaan, jotta hän ei tärisisi minun ulkonäköni takia. Autoani ennen RESURSin käyttöä tärisytti myös niin paljon että mitkään hermot eivät riittäneet. Mutta kun viime kalastusreissun jälkeen unohdin viinaryypyn autoni konepellille ajon ajaksi, tulin kotiin ja näin: ei tippaakaan ollut läikkynyt pois!

Samaan aikaan toisen herrasmiehen vaimo luki uteliaana RESURS- lisäaineen pullossa olevaa ohjetta (pullon hän löysi miehensä tyynyn alta) ja toisen herrasmiehen anoppi juoksenteli saman pullon kanssa apteekeissa yrittäen löytää hänelle sopivan analogisen tuotteen…

Aivan kuten ihmisillä tai RESURS herrasmiehille

Aivan kuten ihmisillä tai RESURS herrasmiehille

Kuka voitti vakavassa kiistassa?

Maapähkinävoi ja moottoriöljyn lisäaine RESURS pitivät kiistaa, kumman heistä ihminen tarvitsee enemmän.

– Ihminen ei pärjää ilman minua, – maapähkinävoi kerskailee. – Kun pitää syödä nopean ja helpon välipalan, täyttyä energialla – hän ottaa minut!

– Ja minä nopeasti ja helposti täytän energialla auton, ilman sitä ihminen ei voi lähteä kauppaan ostoksille! – RESURS väittää vastaan.

Nyt ihminen tulee heidän luokseen, syö maapähkinävoin miettimättä, laittaa RESURSin autonsa moottoriin ja ryntää tapaamiseen rakastettunsa kanssa.

Näin rakkaus voitti.

Kuka voitti vakavassa kiistassa?

Kuka voitti vakavassa kiistassa?

Yllätys vaimolle

Vaimo palaa kotiin myöhään työpäivänsä jälkeen, tulee sisään, eikä usko silmiään: illallinen on valmis, pöytä on katettu, kynttilät on sytytetty.

– Mitä tapahtui? – hän kysyy mieheltään huolestuneena.

– Ymmärrätkö, turkkitakkisi…

– Minulla ei ole turkkitakkia! Mitä tapahtui?

Mies osoittaa RESURSin pulloa, vaimo pyörittelee sitä käsissään ja tarkastelee sitä.

– Ostin tämän autollemme, – mies sanoo hiljaa.

– Mikä hölmö, pelästytit minut! – Vaimo nauraa. – Tämähän on paras ostoksesi koko vuoden aikana! Anna minun suudella sinut… Odotapas, mitä sitten turkkitakilla on tekemistä tämän kanssa?

– Et saa mitään turkkitakkia, – mies vastaa syyllisenä ja osoittaa RESURSin laatikoita. – Rahaa, jonka säästimme turkkitakille… Siis, ostin varalle.

Vaimo kalpeni, tukehtui, alkoi yskiä. Ja kun hän selvisi, hän sanoi:

– Menen autokouluun – tulen itse ajamaan autoa. Ja nyt tulemme säästämään rahaa sinun uudelle autollesi…

Yllätys vaimolle

Yllätys vaimolle

Analogian kauneus

Danny De Vito ja Leonardo Di Caprio tapaavat baarissa, juovat portviiniä ja jakavat naisten viettelyn salaisuuksia.

– Teen kaiken sirotekoisesti ja viisaasti, –Di Caprio sanoo. – Tyylikäs puku, auki olevat paidan ylänapit, säkenöivä katse, vastustamaton hymy. Ja joka toinen nainen lankeaa jalkojeni eteen.

– Ajatelkaapa, tyylikäs puku! – De Vito vastaa. – Minä puen päälleni, mitä sattuu. Mutta treffeille ehdottomasti otan mukaan MC SHRUS – kitkanvastaisen voitelurasvan putkilon. Ja jokainen nainen lankeaa jalkojeni eteen!

– Valehtelet, – Leonardo ei voi uskoa. – MC SHRUSko? Ovatko he kaikki autoilijoita?

De Vito virnistää:

– Eivät tietenkään, monet heistä eivät ole koskaan edes ajaneet autoa. Mutta sillä ei ole väliä. Analogian kauneus ja yksinkertaisuus – tämä vetää heidät puoleensa.

Ja hän kertoi Di Capriolle MC SHRUS – voitelurasvan ominaisuuksista ja sen vaikutusmahdollisuuksista, eikä ainoastaan autojen vakionopeusniveliin, mutta myös naisten mielikuvitukseen.

Analogian kauneus

Analogian kauneus

Kakkara ja hänen ystävänsä Laakeri

Olipa kerran ukko ja akka. Ja kuten tavallista, ukko halusi syödä jotain jauhoista tehtyä, ja akka lakaisi aitan lattian ja sai kaavituksi kokoon pari kourallista jauhoja. Siitä hän alusti smetanan kanssa taikinan, jonka leipoi kakkaraksi, ja laittoi ikkunalle jäähtymään.

Ja ikkunalla lojui traktorin laakeri.

– Hei, – Laakeri iskee silmää Kakkaralle. – No mitä, jälleenkö kierit tielle, kuten viime kerralla?

– Kierin, – Kakkara iloitsee.

– Oletko unohtanut, mihin tämä kaikki on päättynyt?

– Sellainen on näet kohtaloni, – huokaisee Kakkara.

– Älä puhu tyhmyyksiä, vaan mieluummin laita tätä päällesi ennen matkaasi.

Ja Laakeri ojentaa metallin uudistavan MC-1000 –voitelurasvaputkilon Kakkaralle.

– Mihin ihmeessä tarvitsen tämän rasvan? – kevytmielinen limppu väittää vastaan. – Olen muutenkin kaunis, akka on voidellut minut hyvällä voilla.

– Kerrot Ketulle tästä, hän tulee iloiseksi, mutta älä väitä vastaan minulle, typerä limppu, – rautainen pala suuttuu. – Ota se, sanon! Sinulle ei tule mitään vahinkoa tästä, vain pelkkää hyötyä. Lue putkilosta sen ominaisuudet!

Kakkara luki ne, hämmästyi, laittoi voitelurasvan itsensä päälle, ja kieri – ikkunalaudalta kukkalavaan, kukkalavasta ruohikolle, ruohikolta tielle ja lähti viilettämään tietä pitkin.

Kierii hän tietä pitkin, ja ulkona on kuuma, ilmanpaine on noussut ylen määrin… Paineen ja korkean lämpötilan ansiosta voitelurasvassa olleet metallihiukkaset alkoivat muuttua metalliseksi kuoreksi – sekä tiellä, jolla Kakkara alkoi kieriä kevyesti ja meluttomasti, sekä itse Kakkaran päällä…

Ja nyt häntä vastaan tulee Jänö-riitapukari:

– Kakkara, kakkara! Minäpä syön sinut suihini.

– Etpäs syökään, Vemmelsaari, minun päälläni on kitkanvastainen voitelurasva!

Ja kieri Kakkara tietä pitkin ja häipyi Jänön silmistä.

Sitten Susi-keittäjä tulee Kakkaraa vastaan:

– Kakkara, kakkara! Minäpä keitän sinut ja syön suihini.

– Etpäs syökään, Harmaa Hukka, minun päälläni on keitonvastainen voitelurasva!

Ja kieri Kakkara tietä pitkin ja häipyi Suden silmistä.

Seuraavana vastaan tuli Karhu-voimailija, joka ei edes varoittanut, vaan painoi heti Kakkaran päälle, ja teki tälle vaikka mitä, kieri Kakkara eteenpäin Karhu selässään. Kakkaran päällä on sellainen voiteluaine, että mikään raskaasti kuormitetut kitkaliitokset eivät ole vaaraksi hänelle. Karhu hämmästyksestä putosi maahan ja jätti Kakkaran rauhaan.

Ja nyt vastaan tulee ovela Kettu: minne kierit, jospa laulaisit laulun ja kaikkea sellaista. Salakavala olento. Mutta kun hän puhui Kakkaran ympäri istahtamaan kuononsa päähän, tapahtui seuraavaa: Kakkara hyppäsi Ketun kuonon päälle ja Kettu – hups! – ja mursi hampaansa. Sitä kettu ei tiennyt, että voiteluaineen ansiosta Kakkaralle muodostui suojaava metallikuori.

Palasi Kakkara kotiin elossa ja terveenä, kiitti Laakeria voiteluaineesta ja taas kieri tietä pitkin. Tästä lähtien hän voi kieriä edestakaisin niin paljon kuin hän viitsii: kukaan ei ole vaarana hänelle eikä kukaan ei vahingoita häntä.

Tällainen se on metallin uudistava MC-1000–voitelurasva!

Kakkara ja hänen ystävänsä Laakeri

Kakkara ja hänen ystävänsä Laakeri

Tuhkimo ja itsekulkevat vaunut

Tuli kuninkaan järjestämien tanssiaisten päivä. Äitipuoli ja sisaret lähtivät kuninkaan palatsiin ja Tuhkimo alkoi itkeä katkerasti. Sitten Tuhkimon luokse tuli hänen kummitätinsä, joka oli haltijatar.

– Haluaisitko mennä tanssiaisiin, eikö totta? – Hän kysyi.

– Haluaisin, – Tuhkimo vastasi nyyhkyttäen.

– Älä itke, – haltijatar sanoi, – vaan juokse mieluummin kasvitarhaan ja nouda minulle iso kurpitsa!

Tuhkimo toi kurpitsan, ja kun haltijatar kosketti sitä taikasauvallaan, muuttui se itse kulkevaksi kullatuksi vaunuksi.

– No niin, – haltijatar sanoi, – nyt sinulla on vaunut ja voit mennä kuninkaan palatsiin. Oletko tyytyväinen?

– Olen hyvin tyytyväinen! – Tuhkimo vastasi. – Mutta voinko mennä tanssiaisiin, kun minulla on tämä vanha mekko päällä?

Haltijatar kosketti mekkoa taikasauvallaan ja vanha mekko muuttui hopeasta ja kultaisesta kankaasta tehdyksi puvuksi.

Haltijattaren viimeisenä lahjana oli jarrusatuloille tarkoitettu MC-1600 -voiteluaineputkilo ja pullo RESURS -lisäainetta.

– Mitä varten tämä on? – Tuhkimo hämmästyi.

– Voitele vaunujen jarrusatuloita voiteluaineella ja lisää RESURSia moottoriöljyyn, – haltijatar vilkutti.– Kohta saat tietää kaiken!

Haltijatar istutti Tuhkimon vaunuihin ja määräsi tiukasti palata kotiin ennen keskiyötä, muuten vaunut muuttuvat taas kurpitsaksi ja hieno puku muuttuu paikatuksi mekoksi…

Ah, miten Tuhkimo ajoi tanssiaisiin! Kuinka hänen sydämensä riemuitsi! Vaunut kiidättivät Tuhkimoa väistämättömän onnensa luo, moottori hyväili hänen kuuloansa lempeällä kuiskauksellaan tulevaisuudesta… Vaunut pysähtyivät palatsin eteen nopeasti ja hiljaa, ilman jarrujen kitinää, ilman vapinaa ja värinää…

Prinssi ei jättänyt Tuhkimoa yksin hetkeksikään. Prinssi oli niin ystävällinen, puhui niin mukavia asioita, että Tuhkimo unohti, että hänen piti lähteä ajoissa ja tajusi sen vasta silloin, kun kello alkoi lyödä kohti keskiyötä. Silloin hän nousi ylös ja juoksi pois nopeammin kuin peura.

Prinssi juoksi hänen peräänsä, mutta Tuhkimo katosi. Vain portaiden askelmalle jäi MC-1600 -voiteluaineputkilo. Prinssi nosti sen varovaisesti, painoi sen rintaa vasten ja määräsi kysyä portinvartijoilta, onko joku nähnyt, minne kaunis prinsessa lähti. Mutta kukaan ei ollut nähnyt prinsessaa, ainoastaan köyhiin vaatteisiin pukeutuneen tytön.

Muutaman päivän kuluttua prinssi määräsi ilmoittaa julkisesti, että tyttö, joka osaa selittää hänelle MC-1600–voiteluaineen tarkoituksen, tulee hänen vaimokseen.

Tietenkin ensin voiteluainetta tarjottiin prinsessoille, sitten herttuattarille ja viimein hovirouville, mutta kaikki oli turhaan: kukaan ei tiennyt, mihin ja miten sitä käytetään.

Lopulta tuli Tuhkimon sisarten vuoro.

Voi kuinka kummatkin sisaret yrittivät keksiä sovellusta sille voiteluaineelle! He voitelivat sitä ja tätä… mutta turhaan. Tuhkimo, joka tunnusti voiteluaineputkilon ensi silmäyksellä, sanoi:

– Minähän tiedän, mikä voiteluaine tämä on.

Sisaret purskahtivat ilkeään nauruun. Mutta hovikavaljeeri katsoi Tuhkimoa, ja huomattuaan kuinka kaunis tämä oli, sanoi:

– Sain käskyn prinssiltä näyttää voiteluaine kaikille kaupungin tytöille. Puhukaa nyt neitiseni!

– Tämä korkean lämpötilan kestävä voiteluaine, joka sopii minkä tahansa itse kulkevien vaunujen jarrujärjestelmien huoltoon. Se varmistaa jarrusatuloiden osien liikkuvuuden, jarrukenkien tasaisen kulumisen ja vähentää jarrutusmatkaa. Se myös lisää jarrutuksen tehokkuutta ja turvallisuutta ja poistaa jarrujen kitinän.

Sisaret tulivat vihreiksi hämmästyksestä. Mutta he hämmästyivät vielä enemmän, kun Tuhkimo otti RESURS–pullon taskustaan, jossa oli komea punainen hevonen – saman valmistajan logo.

– Ja tämä on turvallinen suoja ja uudistus vaunujen moottorille. Se tasaa kompressiota, vähentää polttoaineen ja öljyn kulutusta ja poistaa kulumisesta aiheutuvan melun.

Samalla hetkellä ovi avautui ja haltijatar tuli huoneeseen. Hän kosketti Tuhkimon köyhää mekkoa taikasauvallaan ja samalla hetkellä siitä tuli Tuhkimon päällä tanssiaisissa ollutta pukua upeampi ja kauniimpi.

Tuhkimo vietiin palatsiin nuoren prinssin luo, joka totesi, että tyttö tuli entistä viehättävämmäksi. Mutta tärkeintä oli, että hän tiesi, mistä voi saada MC-1600:a ja RESURSia kuninkaan vaunuihin.

Ja muutaman päivän kuluttua pidettiin iloiset häät.

Tuhkimo ja itsekulkevat vaunut

Tuhkimo ja itsekulkevat vaunut

Читать еще: